Ihmeellinen inspiraatio iski. Siivosin taidetyöhuoneeni. Siivousihme kuljetti kohti lisäinspiraatiota. Löysin keskeneräisiä virkkaustöitäni  vuosien takaa. Päädyin vihdoin niiden osalta seuraavaan johtopäätökseen: Jos virkkaustyöt ovat olleet keskeneräisinä viitisen vuotta kaapissa, niiden ei tarvitse enään valmistua. Tämän päätelmäni perusteella ryhdyin toteuttamaan uutta taideteosta, johon päätyi kesken jäänyt virkattu hartiahuivi sekä vuosia sitten virkkaamiani kukkasia. Kuumaliimalla kiinnitin metallikehykseen ensin pohjakankaaksi viininpunaista paksuhkoa kangasta. Sitten siihen päälle liimasin virkkauksiani. Sen jälkeen ripustin tekeleen seinälle ja ihmettelin kokonaisuutta. Viininpunainen väri virkkausten välissä  näytti aivan liian tummalta. Niinpä päädyin akryyliväripurkeille, ja maalasin jonkinlaista maisemaa kankaan päälle. Siinä se. 🟠Elämä on suuri lahja🟠 Vaan eihän siivousinspiraation aiheuttama taideinspiraatio toki tähän pysähtynyt. Laitoin ottamani kuva...

  Oi jospa olisikin lämpimämpää, vaikkapa edes kymmenen astetta tai vaikka kaksikymmentäkin astetta,  niin se olisi ihan okei. Toista kertaa tänään uuneja lämmittäessäni pohdin tätä ilmaston lämpenemistä, joka tuntuu kiertävän kotimaani jälleen. Missä on se keskieuroopan ilmasto ja lumettomuus joka meille on luvattu. Lumen narskuessa askelteni alla lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa muutama tunti sitten puita sisälle lisää kantaessani ei tuntunut yhtään keskieuroopan ilmastolta. Missä se lämpö on? Lokakuu oli kylmä, ja marraskuu on kylmä, ja kokemukseni perusteella myös viime kesä oli viileä. Uuneja oli lämmitettävä keskikesälläkin. Onneksi on leivinuuni ja varaava takka sekä puilla lämpiävä saunan kiuas. Lämpöä riittää sisätiloissa ilmastonlämpenemistä odotellessa. Eikä tarvitse tuijottaa sähkön hintoja. Niitä sekavia tuulella käyviä siksakkaavia hintoja. Miten ihmeessä tämä pohjoinen pakkasten, jään ja roudan maa on hairahtunut luottamaan epävakaaseen sähköntuotantoon, j...

Olen useamman kuukauden harjoitellut tekoälysovellusten käyttöä. Vaikka pidänkin siitä, että ajattelen ihan itse,   ja luon taidetta ihan itse, kuitenkin loputon uteliaisuuteni ja tiedonhaluni vei minut tekoälyn maailmaan. On pakko myöntää, että tekoäly luo upeita teoksia. Se osaa myös tehdä hämmästyttävän aidolta vaikuttavia kuvia. Olenkin pohtinut sitä, kuinka paljon meille enenevässä määrin tässä ajassa tarjoillaankaan tekoälyn tuottamia epäaitoja kuvia tekoälyn laatimalla tekstillä höystettynä. Jääkö meille ihmisille lopulta tehtäväksi loputtomasti materiaa tarjoilevan digitaalisen maailman epäaidon ja aidon informaation selvittely. Tekoälyyn tutustuminen on avannut omat silmäni tähän todellisuuteen,tai epätodellisuuteen, miten sen nyt tahtookaan ilmaista. Omista taideteoksistani jatkojalostettua tekoälytaidetta on syntynyt jo melkoiset määrät. Tässä yksi tuotos. 🟢Kenen lauluja soitellaan..milloin, ja miksi.🟢 Tutustu myös näihin: https://youtube.com/playlist?list=PLs8vAa...

  Kymmenisen vuotta sitten aloitin neulahuovuttajan "urani". Taloustilanteeni oli silloin suoraan sanottuna katastrofaalinen. Tekemiäni huovutettuja avaimenperiä ja rintakoruja myymällä selvisin päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin. Motokseni tulikin silloin: Älä luovuta - huovuta! Noin kuukausi sitten huovutusinspiraatio iski tähän taiteilijaan jälleen. Tässä muutamia viime viikkojen aikana huovuttamiani tuotoksia. Vaaleanpunainen kukkanen syntyi eilen, se koristaa nyt puhelintani. Kuvissa näkyvät muut huovutukset ovat vielä kiinnikkeitä tai yleensäkin mitään  ns. virkaa vailla. Kaikenlaisen taiteilun ihanuus onkin näkemykseni ja kokemukseni mukaan juuri siinä, että saa alkaa tekemään jotakin ilman mitään tarkkaa suunnitelmaa,  eli saa luoda vapaasti. Itsekkin voi sitten ihmetellä  syntyneitä tuotoksiaan. Huovuttajan käsi Valkoiset pilkut  Valkoisin siivin kohti korkeuksia Valkoinen suuri kukkanen on teos josta tämä uusi neulahuovutuskauteni alkoi. Kekseliäs ket...